Ignatius de Loyola – uskonsoturi baskimmasta päästä

Heinäkuussa 1505 pelosta tärisevä 22-vuotias oikeustieteen ylioppilas hoiperteli turvaan rajuilmalta ja vannoi ryhtyvänsä munkiksi, jos vain säästyisi salamaniskulta. Lupauksensa todistajaksi hän kutsui Pyhää Annaa. Miehellä ei ollut tapana perua puheitaan tämän eikä myöhempienkään myrskyjen pyörteissä. Hänen elämänsä suunta muuttui tapauksen jälkeen radikaalisti, ja seurannaisvaikutuksena myös tuhansien muiden aikalaisten ja jälkipolvien elämät. Tämä mies ei tietenkään ollut kukaan muu kuin Martin Luther.

Toukokuussa 1521 entisen elämänsä jätti taakseen vähintäänkin yhtä radikaalisti eräs toinen mies. Hän tosin makoili sisätiloissa sateen ja salamoiden ulottumattomissa, mutta kärsi toisaalta sotatantereella saamistaan vakavista vammoista. Kanuunankuulan murskaama jalka pisti miettimään. Normaalioloissa tämä kolmikymppinen aatelismies olisi mieluiten lueskellut ritariromaaneja, mutta sairasvuoteella hän perehtyi paremman puutteessa teologiseen, erityisesti mystiseen kirjallisuuteen, joka pian viitoitti hänen elämälleen uutta, syvällisempää suuntaa.

800px-Ignatius_of_Loyola_(militant) (wikipedia)
Ignatius de Loyola ylhäisen ritarin varusteissa. Loyolan kääntymyskuvaus seuraa Paavalin ja Augustinuksen luomaa kristillistä konversiokertomuksen perinnettä. (Kuva: wikimedia)

Mies oli nimeltään Íñigo (Ignatius) López de Loyola (1491–1556), sittemmin varsin tunnettu ja vaikutusvaltainen juippi hänkin. Baskilaissyntyinen Loyola on jäänyt historiaan etenkin jesuiittojen veljeskunnan (lat. Societas Jesu) perustajana. Ellei hän olisi onnistunut hankkimaan vihamiehiä niin herkästi myös oman kirkon riveistä, Loyolassa olisi kenties ollut potentiaalia siksi ”katolisen kirkon Lutheriksi”, jota vieraileva kirjoittajamme Rose-Marie Peake etsiskeli keväisessä postauksessaan. (Esimerkiksi suhteet kardinaali Carafaan, myöhempään paavi Paavali IV:een, Ignatius onnistui sössimään heti alkumetreillä tuputtaessaan turhan innokkaasti elämänohjeita miehelle, joka ei niitä ollut pyytänyt.)

Luther aloitti pian rajumyrskykokemuksensa jälkeen kurinalaisen elämän Erfurtin dominikaaniluostarissa. Loyola puolestaan vaihtoi sotisovan yksinäiseen askeesiin. Vuonna 1522 hän vetäytyi Manresan kaupunkiin tekemään katumusharjoituksia ja mietiskelemään. Tänä aikana Ignatius näki lukuisia ilmestyksiä, jotka vahvistivat hänen käsitystään uudesta suunnasta elämälleen. Palattuaan pyhiinvaellukselta Jerusalemista (jonne hän olisi mieluiten jäänyt) Loyola lähti korkeamman opin tielle tavoitteenaan papin ura. Valmistuessaan hän oli yli nelikymppinen, mutta täynnä intoa ja ideoita – mallikelpoinen esikuva kaikille aikamme keski-ikäisille alanvaihtajille.

Luther joutui tunnetusti katolisen kirkon teräviin hampaisiin, mutta niin joutui Loyolakin, joka oli useamman kerran inkvisition kuultavana. Ainakin osassa tapauksista syytösten takana oli pitkävihainen Carafa. Loyola todettiin kuitenkin kerta kerran jälkeen oikeaoppiseksi. Vuonna 1537 hänet vihittiin vihdoin papiksi. Tällöin hän oli jo kerännyt opiskelijatovereistaan ympärilleen joukon, joka oli valmis antamaan kaikkensa Jumalalle – ja vastoin vihapuheen kyllästämän ajan trendiä myös paaville. Miehet lupasivat elää köyhyydessä ja naimattomuudessa sekä levittää ahkerasti Jumalan sanaa.

Jesuit logo, wikimedia
Jesuiittojen logo. Järjestön motto on Ad maiorem Dei gloriam (AMDG) – Jumalan suuremmaksi kunniaksi. (kuva: wikimedia).

Tästä ydinporukasta kasvoi jesuiittojen veljeskunta, jolle paavi Paavali III lopulta antoi virallisen siunauksensa vuonna 1540. Jesuiitat olivat monella tapaa uudenlainen sääntökunta: Heitä ei tunnistanut yhteisestä vaatetuksesta eivätkä veljet ryhmittyneet yhteiseen luostariin asumaan vaan päinvastoin pyrkivät lähetystyön merkeissä voimakkaasti maailmalle. Perustajajäsenistä Francisco de Xavier (1506–1552) esimerkiksi rantautui Intiaan jo vuonna 1542, vain kaksi vuotta järjestön perustamisen jälkeen.

Ignatius de Loyola johti jesuiittoja aina kuolemaansa saakka vuonna 1556. Hänet julistettiin pyhimykseksi vuonna 1622. Jesuiittajärjestön lähes armeijamaisen organisaation ja toimintatapojen kirjallisten ohjeiden lisäksi Loyola jätti jälkeensä kaksi hengellisen kirjallisuuden klassikoksi muodostunutta teosta: Hengellisiä harjoituksia (Exercitia spiritualia, Rooma 1548, suom. Seppo A. Teinonen, Helsinki 1977) sekä lähipiirille sanellun omaelämäkerrallisen Pyhiinvaeltajan kertomuksen (1553–1555, suom. Seppo A. Teinonen, Helsinki 1979).

Loyolan tekstien suomentaja Seppo A. Teinonen on luonnehtinut Ignatiusta ”uskonnollisissa ratkaisuissaan ja täydellisyyden pyrkimyksissään melkeinpä fanaattisen radikaaliksi” (mikä selittää hänen monet vihamiehensä), mutta lukijan onneksi hänen tekstinsä on riisuttu ylenpalttisesta raivokkuudesta. Ne tarjoavat eväitä myös tämän päivän hengelliseen etsintään, kuten Suomessakin järjestetyistä Hengellisten harjoitusten innoittamista ignatiaanisista retriiteistä voi päätellä.

Myös Kirkko ja kaupunki ‑lehti on kelpuuttanut Loyolan mainioon sarjaansa ”Gurun opissa”. Maaliskuussa 2017 ilmestyneessä jutussa neuvottiin, kuinka nykyihminen voi tehdä päätöksiä á la Loyola eli ”pyhiinvaeltajan asenteella”. Olennaista on pohdiskella eri vaihtoehtoja turhia hötkyilemättä:

Tarvitset kiireettömyyttä ja rauhaa voidaksesi kuunnella avoimesti ja selkeästi mielen liikahduksiasi, pelkojasi ja epäilyjäsi, haaveitasi ja toiveitasi. Hyväksy ne ja nimeä ne itsellesi. Nimeä sitten selkeästi ne vaihtoehdot, joiden välillä teet valinnan. Mieti, mikä on syvin päämääräsi? Mikä vaihtoehdoista vie päämäärään? Miten Jumala liittyy tähän kaikkeen? Mihin hän kutsuu? Rukoile ja odota rauhassa. Keskustele luotetun ystävän tai ohjaajan kanssa.

Ei kuulosta fanaattiselta, pikemminkin järkevältä.

Jesuiittojen jäsenmäärä kasvoi heti järjestön perustamisesta lähtien kovaa vauhtia, ja 1600-luvulla monessa Euroopan hovissa toimi jesuiittoja korkea-arvoisten henkilöiden rippi-isinä. Perustamiensa koulujen (kollegioiden) kautta jesuiittojen näkemykset puolestaan levisivät kaupunkeihin Euroopassa ja kauempanakin – jopa yli tunnustuskuntien rajojen, sillä edullisesti tai peräti ilmaiseksi tarjotusta korkealaatuisesta opetuksesta kiinnostuivat myös protestanttiset perheet.

Etenkin ranskalaisten jansenistien mutta myös kirkkokriittisen valistuksen kärkevä polemiikki mursi kuitenkin jesuiittojen vahvaa asemaa 1700-luvulta lähtien. Myös protestanttisissa mielikuvissa jesuiitat ovat alusta lähtien olleet pahan ydintä, kavalia juonittelijoita, jotka tuputtavat katolista uskoaan keinoja kaihtamatta. Vuonna 1773 järjestö lopulta lakkautettiin paavi Klemens XIV:n päätöksellä. Tämän jälkeen enää Venäjän keisarinna Katariina Suuri suvaitsi jesuiittoja maillaan. Vuonna 1814 tuulet olivat kuitenkin jälleen kääntyneet, ja järjestö perustettiin uudelleen. Nykyään sillä on maailmanlaajuisesti yli 17.000 jäsentä. Näistä kuuluisin on epäilemättä paavi Franciscus, joka on onnistunut leppoistamaan jesuiittojen kuvaa myös monien protestanttien silmissä.

Matteo_Ricci_17th-cent
Tunnetuimpiin jesuiittatiedemiehiin kuuluu Kiinassa aina keisarin hoviastronomiksi kohonnut Matteo Ricci (1552-1610), tässä 1600-luvun maalauksessa tapansa mukaisesti paikalliseen asuun sonnustautuneena. (Kuva: wikipedia)

Tutkimuksessa on viime vuosina korostettu etenkin jesuiittojen vahvaa tieteellistä panosta esimerkiksi matematiikan, kartografian ja astronomian saralla. Lisäksi jesuiittoja on pidetty alkuperäiskulttuureja ymmärtämään pyrkivinä välittäjähahmoina. Ainakin heidän ansiostaan Eurooppaan ja eurooppalaisille kielille saatiin valtavat määrät uutta tietoa vanhan mantereen ulkopuolisista alueista, kansoista ja tavoista (luonnollisesti oman aikansa ideologisissa ja käsitteellisissä raameissa), kuten esimerkiksi jesuiittaoppineiden lukuisat sanakirjaprojektit sekä etnologiset ja geografiset kuvaukset osoittavat.

Päivi Räisänen-Schröder

Lue myös: Päivi Räisänen-Schröder, Lähetystyö ja lääketiede: 1600–1700-lukujen jesuiitat potilaina ja parantajina. – Hippokrates: Suomen Lääketieteen Historian Seuran Vuosikirja 2016, 43–64.

 

Mainokset

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s