Naisvoimaa ja miehistä heikkoutta: Katharina ja Justus Jonas Martin Lutherin syynissä

Justus-Jonas-6
Justus Jonas vuonna 1543. Kuva: Wikimedia Commons.

Justus Jonas (1493–1555) lienee monelle reformaation historiaan hiemankaan perehtyneelle jokseenkin tuttu nimi. Hänen nimensä pompsahtelee esiin tuon tuosta saksalaisessa reformaation narratiivissa. Jonas viehättyi Lutherin ajattelusta Leipzigin disputaation yhteydessä vuonna 1519 – siis varsin varhaisessa vaiheessa. Hän oli Lutherin mukana Wormsin valtiopäivillä vuonna 1521, jolloin Luther tuomittiin valtakunnankiroukseen. Hän todisti Lutherin ja Katharina von Boran avioyhdynnän kesällä 1525. Sivumennen todettakoon, että aviolupauksia seuraavaa yhdyntää pidettiin yleisesti ottaen avioliiton lainvoimaisuuden merkkinä. Avioyhdynnän todistamisesta oli puolestaan kahtalaista käytäntöä: olennaista oli joko sulhasen ja morsiamen saattaminen makuuhuoneeseen ja rituaalinomainen lakanoiden pöllytys (lat. copula carnalis de jure) tai vastaavasti konkreettisen yhdynnän todistaminen (lat. copula carnalis de facto). Jonas oli siis varsin tärkeässä roolissa, vaikka tehtävä näyttäytyy tämän päivän ihmiselle ehkä ennemminkin omituisena tirkistelynä.

Kesällä 1527 Jonas kuunteli sairastuneen Lutherin huolta siitä, että kuolema korjaisi hänet. Vuonna 1530 Jonas oli paikalla Augsburgin valtiopäivillä, jossa Augsburgin tunnustus luettiin ja ojennettiin keisari Kaarle V:lle. Jonas oli niin ikään paikalla, kun Luther kuoli Eislebenissä vuonna 1546, ja saarnasi tämän hautajaisissa. Hän on tunnettu esimerkiksi Lutherin ja Melanchthonin latinankielisten kirjoitusten kääntäjänä ja yhtenä varhain avioituneista evankelisista.Tässä muutamia esimerkkejä siitä, kuinka Jonas oli läsnä Lutherin elämässä – ja reformaation alkuvaiheissa – monin tavoin. Lyhyt johdatus Jonaksen elämänvaiheisiin löytyy esimerkiksi täältä.

Oma kiinnostukseni Justus Jonasta kohtaan nousi alunperin erityisesti hänen vaimonsa kautta. Jonas nai ylhäisöön kuuluvan Katharina Falkin (?–1542) helmikuussa 1522. Falkin syntymävuosi ei ole tiedossa, mutta tiedetään, että hän kuoli synnyttäessään pariskunnan kolmattatoista lasta vuonna 1542. Justus Jonas oli tämän jälkeen naimisissa vielä kahdesti ennen kuolemaansa. Katharina Jonas on yksi kohtuullisen harvoista naisista, joiden kirjeenvaihdosta on todisteita Lutherin kirjeiden editoidussa kokoelmassa, Weimarer Ausgabe: Briefwechsel:issä. Toki Lutherin kirjeenvaihtoa – tai sen jäänteitä – löytyy myös muiden naispuolisten henkilöiden osalta, mutta miehiin verraten tämä on erittäin paljon harvinaisempaa materiaalia.

Jonaksen pariskuntaa ei suosinut vauvaonni avioliiton ensimmäisinä vuosina. Vuoteen 1530 mennessä heille oli syntynyt kolme tai neljä lasta, joista vain yksi oli elossa. He olivat menettäneet viimeisimmän lapsensa Friedrichin vuonna 1529, ja vuonna 1530 Katharina odotti uutta vauvaa. Vauva syntyi – ja nimettiin niin ikään Friedrichiksi – mutta kuoli vain kolmen päivän ikäisenä. Luther lähetti Justukselle kirjeen pari viikkoa vauvan kuoleman jälkeen. Vaikka kirje voidaan luokitella lohdutuskirjeeksi (saks. Trostbrief), Luther kehotti Justusta varsin reippain sanakääntein: ”Katso, että pysyt lujana Kristuksessa – –”, ja ”– – rukoilen sinua kantamaan tämän Isän kurituksen viisaasti.” Hänen lähtökohtainen ajatuksensa näyttää olleen, että miehen tulee osoittaa kestävyytensä vaikeuksien keskellä (vaikka kestävyyden perimmäinen lahjoittaja olikin Jumala). Olennaista on, ettei Justus Lutherin mielestä yltänyt tosimiehen ihanteeseen, vaan häntä piti ikään kuin lykkiä sitä kohti. Justus tuntuu itsekin myöntäneen, että parannettavaa oli. Hän tunnusti Lutherille:

Justus-Jonas-14
Justus kirjoitushommissa. Katharinasta ei ole kuvia säilynyt. Kuva: Wikimedia Commons.

”Ymmärrän, isäni, heikkouteni, sisimmän syntini ja epäuskoni, ja olen häpeissäni aiemmasta surusta, jota tunsin Friedrichin kuoleman johdosta.”

Katharina Jonasta Luther puolestaan rohkaisi samoihin aikoihin esimerkiksi sanoilla ”ole lohdutettu” vaatimatta tältä millään tavoin luonteen lujuutta surun keskellä. Naiseuden olemukseen kuului, kuten Luther ja hänen aikalaisensa ajattelivat, tunteikkuus ja herkkyys. Tämän vuoksi hieman yllättävää on, että jo Katharinan raskauden aikana Luther totesi hänelle, että tämä oli miestään rauhallisempi ja kestävämpi vaikean raskauden, edellisen lapsen menetyksen ja kotitilanteen keskellä. Luther kirjoitti:

“Minua miellyttää suuresti, että Jumala on antanut Sinulle huolettoman urhoollisuuden (saks. leichtern Mut) ja hyvän toivon.”

Saksan kielen Mut on maskuliininen sana, joka viittaa myös miehisyyteen. Katharina Jonas oli siis miehuullisen rohkea nainen Lutherin arvioissa. Heikompi astia, jollaiseksi nainen käsitettiin, olikin Jonaksen pariskunnan tapauksessa vahvempi kuin puolisonsa.  Jotakin samankaltaista avasin aiemmassa blogikirjoituksessani Lutherin ja von Boran suhteesta.

Katharina Jonas sijoittui muun muassa Katharina von Boran, Argula von Grumbachin ja Katharina Schütz Zellin kanssa niiden naisten joukkoon, joita Luther arvioi yleisistä, sukupuolittuneista normeista poikkeavalla tavalla. Justus Jonas puolestaan ei ollut lähestulkoonkaan ainoa mies, jonka miesnormista poikkeavan heikkouden Luther tunnisti ja tunnusti. Tämän vuoksi on kysyttävä, ovatko nämä ”poikkeukset” todella vain poikkeuksia, vaiko itse asiassa kiinteä osa Lutherin ihmiskuvaa. Lutherin suhtautuminen sukupuoleen ja sukupuolittuneisiin olemisen tapoihin näyttäytyy tällaisten aikalaiskuvausten kautta monivivahteisena ja siten hyvin inhimillisenä ja elämänläheisenä. 

Sini Mikkola

 

Mainokset

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s