Erikoislähetyksessä Katariina Jagellonica: Kun perheessä on katolilaisia ja luterilaisia

Kevyissä keskikesän tunnelmissa pääsemme blogimme järjestyksessä toisen vierailevan kirjoittajan, dosentti Susanna Niirasen matkassa haastattelemaan Ruotsin kuningatar Katariina Jagellonicaa (1526–1583), joka tasapainoili elämässään taitavasti eri tunnustuskuntiin kuuluvien sukulaistensa välillä. Jyväskylän yliopistossa yliopistotutkijana toimiva Niiranen on tutkinut erityisesti keskiajan kansankielistä kulttuuria. Katariina Jagellonicaan hän on perehtynyt toimiessaan tutkijana Oxfordin yliopistossa projektissa ”The Jagiellonians. Dynasty, memory and identity”. Kiitämme Susannaa toteutukseltaan virkistävän erilaisesta tutkimustulosten esittelystä! Blogi jää tämän kirjoituksen myötä kesätauolle.

Jagiellon_Family (wikipedia)
Lucas Cranach nuoremman ateljeen maalama Jagellojen perhekuva. Katariina alarivissä keskellä. (Kuva: Wikipedia)

Tämänkertaisessa lähetyksessä pohdimme, minkälaista mahtoi olla elämä 1500-luvun lopun Ruotsissa kun samaan perheeseen kuului sekä katolilaisia että luterilaisia? Millaista oli hartaudenharjoitus ja minkälaisia ristiriitoja tunnustukselliset kysymykset mahdollisesti aiheuttivat? Vai aiheuttivatko? Näihin kysymyksiin vastaamaan on tullut studioon Katariina Jagellonica, 54, Ruotsin kuningatar.

Toimittaja: Katariina Jagellonica, kuinka Teistä oikein tuli katolilainen? Täällä Ruotsissahan teitä on melko pieni vähemmistö nykyään?

Katariina Jagellonica: No, ensinnäkin isoisoisäni Jogaila toi kristinuskon Liettuaan. Hänestähän koko Jagello-nimi tulee suvulle. Vuonna 1386 hän nimittäin meni naimisiin Puolan kuninkaan (hyvänen aika, se oli todellakin naisen titteli, koska hallitsevaa kuningatarta ei käytännössä ollut!) Jadwigan kanssa. Ehtona avioliitolle oli, että sulhanen ottaa kasteen. Jogailasta tuli Liettuan suuriruhtinas ja Puolan kuningas, ja voi sanoa, että tämän jälkeen katolinen traditio on ollut perheessämme hyvin vahva. Isäni Sigismund on kyllä suvainnut Puola-Liettuassa muitakin uskontoja – joita siellä riittää ortodokseista islaminuskoisiin tataareihin, juutalaisiin, kalvinisteihin, hussilaisiin ja antitrinitaareihin, mutta kyllä katolilaisuus siellä kuuluu hallitsijan ominaisuuksiin. Äitini puolestaan oli italialainen Bona Sforza, varsin katolilaisesta suvusta hänkin. Mutta meillä oli melko hyvät välit kaikkiin!

Tiedättekö muuten sen perheestämme maalatun maalauksen, jonka on tehnyt wittenbergiläisen Lucas Cranachin ateljee? Samasta ateljeesta ovat peräisin erään Martin Lutherin ja Katharina von Boran muotokuvat. Me emme diskriminoineet taiteilijoita uskon perusteella, vaan paras taiteilija valittiin!

 

Toimittaja: Kuuluuko perheeseenne ketään ei-katolilaista?

Katariina Jagellonica: Hmm… Sisareni Sofia naitettiin Braunschweig-Lüneburgin herttualle. Ymmärrätte varmaan, että hän joutui siellä… voimakkaan saksalaisvaikutuksen kohteeksi. Ja sisar-vainaani oli sellainen hieman kapinallinen, kova lukemaan kaikenlaista.

Toimittaja: Olen kuullut, että myös tyttärenne Anna olisi kiinnostunut enemmän Augsburgin uskontunnustuksesta ja siis isänsä Juhanan uskonnosta? Olen ymmärtänyt, että hänessäkin on hieman kapinallista: hän kuulemma ratsastaa miesten satulassa ja lukee tätinsä tavoin paljon?

Katariina Jagellonica: En mielellään kommentoisi tätä. Asia on perin delikaatti.

Toimittaja: Ja Juhanankin tunnustuksellisuudesta on kuulunut monenlaisia huhuja. Teillä täytyy olla suuri vaikutus häneen. Sain käsiini erään lähettilään kirjeen, missä väitetään, että hän on kääntynyt katolilaiseksi?

Katariina Jagellonica: (Huokaus). Suoraan sanoen, niin paljon kuin olen yrittänyt, eivät yritykseni ole tuottaneet parasta lopputulosta. Välillä kyllä tuntuu, ettei Juhana itsekään tiedä, mitä on. Olen ymmärtänyt, että hän haluaisi yhdistellä molemmista tiettyjä puolia. Esimerkiksi liturgiaan palautettaisiin kauniita, katolisia piirteitä, mistä hän kertoo kohutussa Punaisessa kirjassaan. Toisaalta hän on hyvin tiukkana kolmessa asiassa: papeilla tulisi olla avioliitto-oikeus, jumalanpalvelusten tulisi olla kansankielisiä ja sitten tämä sub utraque… se tuo harmaita hiuksia minulle ja itse paaville!

Toimittaja: Sub utraque? Voitteko hieman selventää?

Katariina Jagellonica: No, se on oikeastaan sub utraque specie ja tarkoittaa sananmukaisesti ”molemmilla tavoilla”. Eli kun katolisessa ehtoollisessa seurakuntalaiset saavat vain öylätin ja papit nauttivat viinin, luterilaiset seurakuntalaiset nauttivat molemmat. Minäkin olen nyt tottunut tähän tapaan ja hyvä ihme, mikä rylläkkä tästä on seurannut! Olen pyytänyt paavilta erikoislupaa ja vakuuttanut, että mikäli hän hyväksyisi tavan, tulisi se edistämään roomalaiskatolisen kirkon asiaa koko Ruotsissa, mutta ei… Paavi on osoittautunut täysin joustamattomaksi. Juhana pyytää minua painostamaan, mutta en enää millään kehtaisi. Myös tuttavani kardinaali Hosius ja sisareni Anna ovat sekaantuneet juttuun ja kirjoittelevat kiukkuisia kirjeitä sinne ja tänne. Minua pidetään jopa kerettiläisenä, mikä korventaa sydäntäni. Haluaisin vain, että nämä kaksi maata, Puola ja Ruotsi voisivat elää sovussa… (Katariina pyyhkii silkkikirjotulla palttinaisella nenäliinallaan silmäkulmaansa).

Toimittaja: Niin, olette Juhanan kanssa todellakin kirjoitelleet paaville ahkerasti näissä asioissa. Vaikuttaako asiaan kenties myös Sforzan jakamattomana Napolissa oleva perintö – Juhanahan näyttää olevan jatkuvassa rahapulassa ja tarvitsee kipeästi rahaa sotiinsa ja linnoihinsa? Entäpä poikanne Sigismund? Häntä lienee ajateltu sekä Ruotsin että Puolan valtaistuimelle?

Katariina Jagellonica: Minulla on lakisääteinen oikeus äitini perintöön ja sen saaminen hyödyttäisi täällä kyllä muitakin. Mitenkään kehuskelematta perintöhän on varsin iso. Ei varmasti ole haittaa, mikäli lähettiläämme Euroopassa hoitavat asiaa katoliselle kirkkolle suotuisalla tavalla. Sille en mahda mitään, että Napolia hallitseva Espanjan Filip II on jäädyttänyt rahat Napoliin. Puolisollani on monia hyviä ominaisuuksia ja olen kyllä nauttinut upeasta linna-arkkitehtuurista monissa paikoissa, mutta näin meidän kesken, ehkä hän voisi olla hieman tarkempi taloudessa. Kiivauden hän kyllä peri isältään, miksei raha-asioiden hallintaa?

Toimittaja: Jos saan tähän väliin huomauttaa, että esimerkiksi lähettiläänänne toiminut Pontus de la Gardie ei tehnyt kovin suurta vaikutusta paavin hovissa?

Katariina Jagellonica: Ah, Pontus! Hän on hieman suurisuinen, ehkä parhaimmillaan sotilaana… Joka tapauksessa, täältä Ruotsista on melko vaikea löytää koulutettuja, kielitaitoisia ihmisiä, joita kehtaisi lähettää maailmalle.

Toimittaja: Jotka ovat myös katolilaismyönteisiä?

Katariina Jagellonica: No, näin… Mutta, mitä tulee poikaani Sigismundiin, haluan huomauttaa, että vaikka täällä Ruotsissa on nykyään perinnöllinen kuninkuus, on Puola vaalimonarkia.

Toimittaja: Mutta ei varmaan haittaa, jos ehdokas on Jagello-sukua ja katolilainen?

Katariina Jagellonica: Ei. Sigismundilla on kyllä ollut sekä katolisia että luterilaisia opettajia. Rakas poikani kirjoitti vasta itse paaville ja vakuutti pysymistään Rooman kirkon helmassa, nuoresta iästään huolimatta.

Toimittaja: Entäpä hovissanne parveilevat jesuiitat? Kaupungilla puhutaan, että he suunnittelevat Ruotsin katolilaistamista uudelleen?

Katariina Jagellonica: Minulla on jesuiittoja hovissani: jotkut heistä toimittavat myös messuja ja toimivat rippi-isinäni. Ja monilla on diplomaattitehtäviä maassa, hehän ovat tunnettuja oppineisuudestaan ja diplomaattisista kyvyistään.

Toimittaja: Teidän emännöimänne Drottningholm on kuulemma suunnitellun re-katolisaation pesä? Kuninkaallista kollegiota johtaa katolilaiseksi paljastunut Luostari-Lasse [oik. Laurentius Nicolai Norvegus, katolinen pappi ja jesuiitta, Ruotsin kuninkaallisen kollegion rehtori, joka tunnettiin myös pilkkanimellä Klosterlasse eli suomeksi Luostari-Lasse, toim. huom.]. Lisäksi opiskelijoita valmistetaan vaivihkaa ulkomaille?

Katariina Jagellonica: Eikö vanhalla uskolla ole enää mitään virkaa tässä maassa? Eivätkö nuoret saa lähteä opiskelemaan muualle? Minä tulen ainakin puolustamaan katolilaisuutta loppuun saakka, onhan meitä täällä kuitenkin ainakin toistasataa henkilöä, olen nimittäin nähnyt erään listan. Varmasti enemmänkin on, mutta kaikkia ei ole löydetty, eivätkä kaikki ole uskaltautuneet ilmoittautua. Minun nimeni on tietenkin listan ensimmäisenä. Olen päättänyt, että tulen tukemaan Braunsbergin jesuiittaseminaariin lähteviä ruotsalaisnuorukaisia. Ja minut pitää hautaaman katoliseen maaperään. Kihtini ja kipuni muistuttaa, että aikaa ei ole enää kovin paljon. Minä olen ja tulen aina olemaan Rooman kirkon uskollinen tytär. Silti se ei poista sitä tosiasiaa, että pyrin elämään sovussa muidenkin kanssa. Rukoilen, että Puola ja Ruotsi voisivat olla keskenään rauhassa. (Kuningatar ottaa esiin taas nenäliinansa).

Toimittaja: Teidän armollinen korkeutenne, kiitokset haastattelusta.

Epilogi

Katariina Jagellonica kuoli 16.9.1583 56-vuotiaana. Ennen varsinaisia hautajaisia hänen ruumistaan säilytettiin Tukholman kuninkaanlinnassa. Hovikappalaiset Stanislaus Warszewicki ja Johannes Ardulphus, jotka olivat huolehtineet kuningattaren hengellisistä tarpeista loppuun saakka, pyysivät puolisolta, kuningas Juhanalta, lupaa sielunmessuun. Kuningas pelkäsi mellakoita, sillä Tukholmassa oli ollut jännitteitä katolilaisten ja luterilaisten välillä. Huhut jesuiittojen re-katolisaatiosuunnitelmista velloivat Ruotsissa. Kuunneltuaan neuvonantajiaan Juhana kielsi messun. Lupa heltisi vasta pyhäinpäiväksi. Kuningas ei kuitenkaan saapunut paikalle, eikä ilmeisesti myöskään tytär Anna. Sen sijaan Sigismund osallistui messuun ja nautti ehtoollisen. Levottomuuksista ei raportoitu.

jagellonska-koret-uppsala-domkyrka (digitalmuseum_se) (license CC BY-NC-ND)
Katariinan hautakappeli Uppsalan tuomiokirkossa. (Kuva: Olle Norling, Upplandsmuseet, CC BY-NC-ND )

Haudan lepoon kuningatar laskettiin Uppsalassa helmikuussa seuraavana vuonna. Pitkässä odotusajassa ei ole mitään merkillistä, sillä kuninkaallisten hautajaisvalmistelut veivät aikaa. Hovihistorioitsija Johannes Messenius raportoi hautajaiskulkueen olevan kilometrien pituinen. Hautajaisrunoissa jesuiittaopiskelijat muistelevat hyvää ja armeliasta kuningatarta. Vadstenaan tai muuhun katoliseen maaperään kuningatar ei siis toiveestaan huolimatta tullut haudatuksi, mutta Juhanan valitsema Uppsalan tuomiokirkko ei ollut mikä tahansa kirkko, olihan sinne haudattu muun muassa appiukko Kustaa Vaasa puolisoineen (ja myöhemmin eräs Carl von Linné). Se oli myös Juhanan ja Katariinan kruunajaiskirkko sekä Ruotsin kansallispyhimyksen, Eerik Pyhän, reliikkiastian säilytyspaikka. Katariina oli osallistunut uuden, hopeisen reliikkiastian maksamiseen, kun Juhana oli rahapulassaan sulattanut keskiaikaisen astian.

Anne_of_Sweden_(1568)_grave (wikipedia)
Anna Vaasan hauta Toruńissa. (Kuva: Wikipedia)

Yhteishaudan merkitys oli Jagelloille tärkeä ja korosti dynastian sukuyhteyttä. Kun Sigismund lähti lopullisesti Ruotsista, koetti hän saada äiti-Katariinan hautaa mukaansa Wawelin palatsin sukuhautaan siinä onnistumatta. Sigismundilla oli mukanaan vasta menehtynyt pieni tytär, Katariina hänkin nimeltään, jonka ruumiin isä itsestään selvästi halusi kuljettaa mukanaan Puolaan. Hautakiistat eivät kuitenkaan tähän loppuneet, sillä Sigismundia seurasi Puolaan tämän rakas sisar Anna. Luterilaisuutensa vuoksi Annaa ei Sigismundin ponnisteluista huolimatta kelpuutettu Jagellojen sukuhautaan Waweliin, vaan Anna haudattiin Toruńin Pyhän Marian kirkkoon. Perheenjäsenet olivat pitäneet vaikeidenkin vuosien aikana yhtä tunnustuksellisista eriäväisyyksistä huolimatta, mutta yhteiseen haudanlepoon he eivät näistä syistä päässeet halustaan huolimatta.

© Susanna Niiranen

Mainokset

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s