Reformaatioajan ”ensimmäisen naisen” jäljillä

Tuli Lutheri puhdistusduunista,
Pussasi Katharina Von Boraa.
Kohta kippoonsa ammensi uunista
vaimon laittamaa räätikkälooraa.

Näin laulaa luritteli Juice Leskinen vuonna 1985 kappaleessaan ”Jenkka uskonpuhdistamisesta”. Viisu löytyy esimerkiksi Spotify:stä ja on hyvinkin kuuntelemisen arvoinen! Katharina von Bora (1499–1552) on ainoa reformaatioajan nainen, joka on tällä tavoin esillä suomalaisessa kulttuurisessa kentässä. Hän lienee ylipäätään yksi tutuimmista 1500-luvun naishahmoista meille suomalaisille. Kysyessäni esimerkiksi opiskelijoiltani kurssin alussa, ketä reformaatioajan naisia heille tulee mieleen, Katharina von Bora on useimmiten ainut nimi joka nousee esiin. Syyt tähän lienevät moninaiset, ja joitakin niistä olen avannut aiemmassa blogikirjoituksessani.

Katharina-v-Bora-1526
Katharina von Boran rintakuva vuodelta 1526. Kuva: Wikimedia Commons.

Teologi ja filosofi Søren Kierkegaard (1813–1855) on todennut, että von Bora oli henkilönä merkityksetön – Martin Luther olisi hänen mukaansa voinut naida von Boran sijasta vaikka ovenpielen. Se, millä oli merkitystä, oli Lutherin persoona; hänen vaimonsa ei ollut Kierkegaardille puunkappaletta olennaisempi asia. Nykytutkimus on luonnollisesti näiltä osin kumonnut Kierkegaardin ajatukset. Eräässä mielessä 1900-luvun lopun ja 2000-luvun alun tutkimuksessa on menty jopa toiseen ääripäähän: on tutkijoita, jotka korostavat von Boran merkitystä reformaation the naisena, tai kuten otsikossa kirjoitan, reformaation ensimmäisenä naisena. Itse ajattelen, että totuus löytyy jostakin näiden ääripäiden väliltä.

Katharina von Bora syntyi tammikuun lopussa 1499 Lippendorfissa, Leipzigin eteläpuolella. Hänen perheensä oli aatelinen, joskaan ei varakkainta lajia. von Bora lähetettiin benediktiiniläisluostariin Brehnaan viisi- tai kuusivuotiaana, ja yhdeksän- tai kymmenvuotiaana hän siirtyi edelleen Marienthornin sisterssiläisluostariin Nimbscheniin. Luostarilupauksensa hän antoi yhden noviisivuoden jälkeen vuonna 1515 ollessaan 16-vuotias. Hän vietti luostarissa yhteensä melkein kaksikymmentä vuotta, vuoteen 1523 saakka.

Bora_Siebmacher155_-_Meißen
Katharina von Boran perheen vaakuna. Kuva: Wikimedia Commons.

Huhtikuisena pääsiäislauantaiyönä vuonna 1523 tapahtui kuitenkin kummia: Nimbschenin luostarista ulos ajavissa kalavaunuissa luostarin jättivät samalla taakseen vaunuihin piiloutuneet sisaret, yhteensä kaksitoista nunnaa von Bora mukaanluettuna. Sisaret olivat lukeneet Lutherin kirjoituksia ja vaikuttuneet niistä siinä määrin, että päättivät paeta ja aloittaa uuden, Jumalalle mielekkäämmän elämän luostarin muurien ulkopuolella.

Pakoa seurannut elämänmuutos oli tietenkin merkittävä. Katharina von Boran, kuten muidenkin entisten nunnien täytyi löytää tapa pärjätä yhteiskunnassa. Monille avioituminen oli ainoa vaihtoehto, sillä esimerkiksi perheet eivät välttämättä halunneet ottaa entisiä Kristuksen morsiamia takaisin luokseen. Katharina von Bora oli Nimbschenistä paenneesta joukkiosta viimeinen, joka astui avioon. Hänen ensimmäinen valintansa olisi ollut Hieronymus Baumgartner -niminen nuorukainen, mutta miehen perhe ei hyväksynyt aiottua avioliittoa. Lutherin järjestämä seuraava aviomiesehdokas, pastori Kaspar Glatz ei ollut von Boralle mieleen. Tutkimuksessa usein toistettu käsitys on se, että von Bora määritteli loppujen lopuksi itse menevänsä naimisiin joko Lutherin läheisen työtoverin Nicholas von Amsdorfin tai Lutherin itsensä kanssa. Ja kuten tiedämme, Katharina ja Martin vihittiin kesäkuussa 1525. Sulhanen oli tuolloin kypsässä 41 vuoden iässä, morsian 26-vuotias eli ajan mittapuiden mukaan ikäloppu.

Vaikka Kierkegaard on muuta väittänyt, Katharina von Boralla oli mitä suurin merkitys paitsi Lutherille myös ympäröivälle yhteisölle sekä jälkipolville. Toisaalta von Bora ei ollut varsinaisesti mikään ”the first lady of the reformation.” Hän ei esimerkiksi ollut ensimmäinen papinvaimo. Ensimmäiset evankeliset papit menivät naimisiin jo vuonna 1521, neljää vuotta ennen Katharinaa ja Martinia. Tästä huolimatta von Bora on profiloitunut yhdeksi tunnetuimmista luterilaisen perheihanteen keulakuvista. Osittain tämä johtuu tietysti hänen miehestään, osittain naisen omasta persoonasta ja elämäntavasta.

Reformaation johdossa olevat miehet suosittelivat yleisesti ottaen kaikille naisille samaa roolia: vaimon ja äidin tehtäviä. Näitä tuli hoitaa nöyrästi, Jumalaa ja miestä kunnioittaen. Erityisesti äitiys nähtiin naisille luontevaksi osaksi jo naiskehon vuoksi: mihinpä muuhun sitä oli luotu kuin kumppanuuteen miehen kanssa ja synnyttämään jälkikasvua. Lutheria vapaasti lainaten: ”naisen ruumiinjäsenet, Jumalan tähän käyttöön määräämät, todistavat jo yksin tästä tehtävästä.” Naisten ei ollut sopivaa ryhtyä nunniksi, sillä se ei ollut sopusoinnussa heidän kehojensa kanssa vaan he pyrkivät yleisen käsityksen mukaan ylittämään sukupuolensa siveellisessä, Jumalalle pyhittäytyneessä elämässä.

Tosiasiassa useimmat naiset menivät naimisiin ja saivat lapsia jo ennen reformaatioaikaa. Muita vaihtoehtoja oli loppujen lopuksi vähänlaisesti. Monen naisen elämä kului varsin tavallisissa taloustöissä – vedenhaku, lieden lämmityspuiden hankkiminen, tulen ylläpitäminen, ruuan laittaminen ja säilyttäminen, pyykinpesu. Tämäntyyppiset tehtävät täyttivät päivän hyvin tehokkaasti aikana, jolloin kodin askareita helpottavia koneita ei vielä tunnettu. Toisaalta monet kodit toimivat työpajoina, joissa naiset tekivät samalla miehiään avustavia tehtäviä, jotta työpajan toiminta oli ylipäätään mahdollista.

2013-05-15 10.52.58
Katharina von Boran patsas Mustan Luostarin pihassa Wittenbergissä. Kuva: Sini Mikkola.

Katharina von Borassa ruumiillistuivat monet ajan naisihanteet: hän synnytti kuusi lasta, hoiti heidät, ottolapset, vierailijat ja miehensä Mustassa luostarissa, kasvatti vihanneksia, hoiti karjaa, kalasti ja niin edelleen. Lista on suorastaan uuvuttava. Juice Leskisen sanat von Boran räätikkäloorasta (suom. lanttulaatikko) eivät läheskään tavoita sitä vastuun ja työn määrää, joka hänellä oli Lutherien kotitaloudessa. Toisaalta von Bora näyttää olleen kaikkea muuta kuin nöyrä. Jo avioitumisvuonna 1525 hän alkoi ohjeistaa ympärillä olevia ihmisiä miehensä välityksellä. Luther kirjoitti ystävälleen: ”Kethani pyytää minua antamaan sinulle ystävällisen varoituksen, että et – – nai maalaismoukkaa, koska he ovat sivistymättömiä ja ylpeitä, eivät kohtele miehiä hyvin, eivätkä myöskään osaa kokata tai tehdä viiniä.” von Bora oli ilmeisen ylpeä paitsi omasta kyvystään hoitaa vaimon velvollisuuksia myös aatelistaustastaan, minkä vuoksi hän on ehkä suhtautunut hivenen kriittisesti alempisäätyisiin ”maalaismoukkiin”.

Muutama vuosi häiden jälkeen Luther valitti, että hänen vaimonsa taivutteli hänet mihin tahansa halusi ja piti hallintavaltaa käsissään, ja että hän piti vaimoaan tärkeämpänä kuin Kristusta. Toisaalta von Boran luonnetta ja pariskunnan valtasuhteita voi aavistella tavasta, jolla Luther kutsui häntä herrakseen, valtiattarekseen ja hänen armokseen kirjeissään. von Bora vaikutti miehensä kautta myös kirkollisiin asioihin, kuten seurakuntien papinvalintoihin. Testamentissaan Luther määräsi vaimonsa hoitamaan paitsi jälkeenjäänyttä omaisuutta myös pariskunnan lasten holhoojaksi. Tämä oli poikkeuksellista aikana, jona leskille ja lapsille määrättiin aina miespuolinen holhooja hoitamaan asioita. Näin itse asiassa kävi sittemmin myös von Boralle hänen miehensä toiveesta ja määräyksestä huolimatta.

img_4131
Millainen olisi Katharina von Bora -playmobil? Kuva: Päivi Räisänen-Schröder.

Lähes kaikki tietomme Katharina von Borasta tulevat Lutherin kautta; pariskunnan avioliiton ajalta ei ole säilynyt yhtäkään kirjettä von Boralta miehelleen. Lutherin kuoleman jälkeiseltä ajalta säilyneet, muutamat von Boran kirjeet on osoitettu yhteiskunnan valtaapitäville (muun muassa Tanskan silloiselle kuninkaalle Kristian III:lle); aiheina ovat useimmiten esimerkiksi talouteen liittyvät kysymykset. Paljon von Borasta jää arvailujen varaan, mutta voimakas persoona ja tietoisuus omasta arvosta on havaittavissa sekä Lutherin kautta että naisen muutamista omista kirjeistä. Kaiken tämän sanottuani jään odottamaan, josko Katharina von Bora nostettaisiin ansaitsemalleen jalustalle ja hänestä tehtäisiin Lutherin rinnalle oma playmobil-nukkeversionsa. Se olisi minusta pelkästään oikein ja arvollista.

Sini Mikkola

 

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google photo

Olet kommentoimassa Google -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s